torstai 21. maaliskuuta 2013

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä


Jackson Brodie on entinen sotilaspoliisi, sittemmin poliisi ja nyt yksityisetsivä, eronnut, jonka silmäterä on äitinsä luona asuva tytär.

Ilmoitan heti, että taustastaan huolimatta Jackson ei ole mikään Reacher - hän saa kuonoonsa koko ajan. Lisäksi hänen autonsa tuhotaan, talonsa räjäytetään ja muutenkin kohtalo kolhii, eikä hän ymmärrä syytä varsinkin, kun hän ei tutki mitään mutkikasta. Vain jäljittää ihmisiä, joita puoliso epäilee, ja etsii kadonneita kissoja ikivanhalle naiselle, jolla on noin sata kissaa. Jackson ei koskaan laskuta naista, jota hän pitää sosiaalitapauksenaan, mutta toisaalta hän ei koskaan löydä yhtään kadonnutta kissaakaan.

Siten hänen syliinsä putoaa kolme vanhaa juttua. Noin 40 vuotta aikaisemmin katosi 3-vuotias tyttö, "nätti kuin nappi", jota hänen keski-ikäiset sisarensa alkavat taas etsiä isänsä kuoltua. Mies, jonka tytär surmattiin näköjään sattumanvaraisesti, haluaa edelleenkin löytää murhaajan. Ja 18-vuotias nainen hermostui aviomieheensä, tarttui kirveeseen, tuomittiin aviomiehen murhasta, vapautui ja katosi. Naisen sisar haluaa löytää niin ikään kadonneen sisarentyttärensä. 

Jackson selvittelee kaikkia kolmea outoa juttua, jotka tuntuvat tavalla tai toisella kiertyvän yhteen. Kirja ei ole pelkkä dekkari, vain dekkarin muotoinen.

Taas kirja, jonka henkilöt ovat eläviä, eläviä, eläviä.  Alkaa olla minulle yhä tärkeämpää - siis juoni on tärkeä, sujuvuus myös, mutta tärkeintä on, että ihmiset ovat eläviä. Jackson Brodie ja muutkin ovat - jopa ne hemmetin kissatkin.

Lukekaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti