Yiyun Li: Kultapoika, smaragdityttö

Novelleja Kiinasta, jossa vanha ja uusi elävät päällekkäin. Novelli kohdunvuokrauksesta kertoo välittäjistä, jotka ensin kaappaavat nuoren naisen kehitysvammaisen miehen vaimoksi, sitten ostavat kaksivuotiaan pojan "elämään parempaa elämää", hankkivat kohdunvuokraajan amerikankiinalaiselle parille ja lopulta aiheuttavat novellin nimen mukaisen vankilan kohdunvuokraajan ja tulevan äidin välille, kun kohdunvuokraaja tunnistaa välittäjälle myymänsä pojan kerjäläisen kerjuuapurina ja haluaa poikansa takaisin. Raju törmäys vanhan Kiinan ja modernin maailman välillä.

Pitkä alkunovelli "Ystävällisyys" on lohduton tarina ameijaan joutuneesta nuoresta naisesta, jonka mieleen jää parhaiten tuntemattoman autonkuljettajan tervehdys, kun hän astuu junaan - tuntemattomien ystävällisyys koskee eniten, koska siitä ei ole maksanut mitään.

Tuskallisia novelleja elämästä vanhan ja uuden välillä ja erityisesti yksinäisyydestä - samantapaisesta maailmasta kirjoitti aikoinaan mestarillisesti Tsehov.

 

 

Vilmos Kondor: Budapestin varjot

Kirjaa mainostetaan "film noir" -kirjana. Sitä se tavallaan onkin. Budapest, vuosi 1936, juutalainen kuollut ilotyttö, yksityisetsivä...

Jotenkin vain ei pure. Marmeladeja tekevä isoisä on omalla tavallaan kiinnostava, mutta pikemminkin odotan, tuleeko lisää sarjaa, jossa päästäisiin lähemmäs Budapestin kohtalonhetkiä. Rikoskirjana "Budapestin varjot" ei kovasti kiinnosta. Olen käynyt Budapestissa, joten Ketjusilta Pestin ja Budan vertailu ovat laimean kiinnostavia, mutta en todellakaan ole niin vanha, että tuntisin 30-luvun filminäyttelijöitä ja poliitikkoja (viimeksi mainittu seikka osoittaa kenties huonosta historiantuntemuksesta, mutta Unkarin historia on ollut huonosti esillä Suomessa, joten syy ei ehkä ole kokonaan minun).

Kirjailijaa kannattaa kenties pitää varovasti silmällä.

Maon Suuri harppaus (bataatinviljelyssä)

Frank Dikötter: Mao  Kiinan suuri nälänhätä 1958-1962

 

Aiheesta on toinenkin kirja - Jasper Beckerin "Hungry Ghosts". Se on kiinnostava kirja, mutta Dikötterin etu on suuri määrä uutta arkistomateriaalia. Kokouspöytäkirjat, raportit kentältä ja muu vastaava voisivat olla puuduttavaa luettavaa, ellei sisältö olisi niin karmivan kiehtovaa. 

Nälänhätää ei Dikötterin kirjan mukaan aiheuttanut pelkästään puolueaktivisten liioittelu sadon määrissä, joka taas aiheutti sadon viemisen kaupunkeihin ja ulkomaille - mikä jätti talonpojat kuolemaan nälkään - vaan lukuisat samanaikaiset muut projektit. Kanavien ja patojen rakentelu ilman suunnittelua, joka riisti mehet maanviljelystä, takapihasulatot, jotka veivät muun ohella maataloustyökalut, kommuunien pakkoperustaminen, joka jätti lapset ja vanhukset ilman huoltajia, ja kaikki tämä samanaikaisesti. Miljoonat eivät kuolleet pelkästään nälkään ja uupumukseen, vaan raakojen pakotteiden uhreina - ihmisiä sidottiin pakkasessa puihin tai jätettiin kuolemaan lumihankiin, hakattiin hengiltä ja jopa kärvennettiin kuoliaiksi. Kun tuli käsky lannoittaa peltoja, savitaloja ja olkikattoja revittiin ja levitettiin pelloille (myöhemmin olkikattoja jopa syötiin). Taloja tuhottiin tulevien suurrakennusten tieltä - näitä ei tíetenkään koskaan rakennettu. Kommuuni, johon oltiin rakentamassa 12 kilometriä pitkää suursikalaa, omisti neljä laihaa sikaa. Vastaavia tarinoita löytyy kirjasta asiallisen piittaamattomalla virkatekstillä kerrottuna. Juuri kertomistyyli tekee kirjasta erityisen tehokkaan.

"Hugry Ghosts" -kirja tehosi myös kuvaamalla mielettömimpiä tapauksia, joita Maon keskusvalta aiheutti - maanviljelijöitä kehotettiin harrastamaan hygieniaa ja he harjasivat lampaidensa hampaat hammasharjoilla - molemmat kirjat valaisevat mahdollisesti maailman suurinta joukkomurhaa. 

Suosittelen niille, jotka eivät saa painajaisia.

 

Barbara Nadel: Arabeski

 

Otsikko ei tarkoita koristekuviota, vaan muun muassa Turkissa suosittua laulutapaa, käsittääkseni jonkinlaista turkkilaista rap-musiikkia.  Barbara Nadelin sarjan kolmannessa osassa arabeskilaulajan lapsivaimo on myrkytetty ja vauva kadonnut. Komisario Ikmen joutuu olemaan sivussa tutkinnasta (siis virallisesti - hän potee vatsahaavaa) ja tutkintaa hoitaa komisario Suleyman.

Arabeskilaulaja Eril Urfa on noussut maineeseen ikääntyvän laulajattaren Tansun nostamana. Niinpä vaimon murhasta epäillään Tansua. Vauvan katoaminen on outo käänne, samoin se, että asunnosta löytyy runsaasti naapurissa asuvan kehitysvammaisen miehen sormenjälkiä, myös vainajasta. 

Juonessa riittää mutkia, joista vähäisin ei ole se, että Urfa kuuluu jesidien lahkoon. Jesidit ovat  erikoinen yhdistelmä zarathustralaisuutta, manikealaisuutta, juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia.

Turkin jesidit ovat kurdeja, joka mutkistaa juonta lisää - tapausta tutkii myös kurdipoliisi..

Barbara Nadelin kirjat ovat kaikki kimurantteja juttuja, mutta olen mieltynyt Istanbuliin (tuttu Orhan Pamukilta) ja näihin umpikahjoihin poliiseihin, kuten tähän Ikmeniin, jota käy tässä sääliksi - häneltä on kielletty se tavallinen brandypullonsa. Suleyman tuntuu päässeen yli avioerostaan, vaikkakaan ei työtovereiden irvailu "ottomaaniprinssistä". 

Tämä kolmas osa joko on lähimpänä normaalia dekkariperinnettä tai sitten olen tottunut Nadeliin. Joka tapauksessa kirja luisti sujuvasti myös juonen kannalta (vaikkakin - varoitan - motiivit ovat toinen toistaan uskomattomampia). Kannatan.