Barbara Nadel: Arabeski
Otsikko ei tarkoita koristekuviota, vaan muun muassa Turkissa suosittua laulutapaa, käsittääkseni jonkinlaista turkkilaista rap-musiikkia. Barbara Nadelin sarjan kolmannessa osassa arabeskilaulajan lapsivaimo on myrkytetty ja vauva kadonnut. Komisario Ikmen joutuu olemaan sivussa tutkinnasta (siis virallisesti - hän potee vatsahaavaa) ja tutkintaa hoitaa komisario Suleyman.
Arabeskilaulaja Eril Urfa on noussut maineeseen ikääntyvän laulajattaren Tansun nostamana. Niinpä vaimon murhasta epäillään Tansua. Vauvan katoaminen on outo käänne, samoin se, että asunnosta löytyy runsaasti naapurissa asuvan kehitysvammaisen miehen sormenjälkiä, myös vainajasta.
Juonessa riittää mutkia, joista vähäisin ei ole se, että Urfa kuuluu jesidien lahkoon. Jesidit ovat erikoinen yhdistelmä zarathustralaisuutta, manikealaisuutta, juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia.
Turkin jesidit ovat kurdeja, joka mutkistaa juonta lisää - tapausta tutkii myös kurdipoliisi..
Barbara Nadelin kirjat ovat kaikki kimurantteja juttuja, mutta olen mieltynyt Istanbuliin (tuttu Orhan Pamukilta) ja näihin umpikahjoihin poliiseihin, kuten tähän Ikmeniin, jota käy tässä sääliksi - häneltä on kielletty se tavallinen brandypullonsa. Suleyman tuntuu päässeen yli avioerostaan, vaikkakaan ei työtovereiden irvailu "ottomaaniprinssistä".
Tämä kolmas osa joko on lähimpänä normaalia dekkariperinnettä tai sitten olen tottunut Nadeliin. Joka tapauksessa kirja luisti sujuvasti myös juonen kannalta (vaikkakin - varoitan - motiivit ovat toinen toistaan uskomattomampia). Kannatan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti