lauantai 25. toukokuuta 2013

Bruce Fink: Tarkastaja Canalin psykoanalyyttiset seikkailut

 

Eräänlainen Hercule Poirot eläkkeelle jääneen ja kovasti psykoanalyysia harrastavan ranskalaisen hahmossa.

Kannattaa varustaa aivonsa sivistyssanakirjalla ja kulttuurihistoriaosiolla, kun lähtee lukemaan tätä. Hyväksi on myös suhtautua leppeästi freudilaiseen psykoanalyysiin. Canalia nimittäin kiinnostavat paljon enemmän jokaisen vastaantulevan - todistajan, epäillyn tai tutkijan - lapsuudenongelmat freudilaisittain kuin itse tutkittava tapaus.

Syvälle sukelletaan myös Mozartin elämänkertaan, sherrynvalmistukseen ja muuhun kulturelliin. Juonet eivät ole järin kiinnostavia ainakaan Canalin itsensä kannalta, kunhan pääsee kyselemään varhaisesta äitisuhteesta.

Jos pitää liirumlaarumista ja historiallisista yksityiskohdista, kannattaa lukea. Jos odottaa nopeatempoista poliisitutkimusta, nokkelaa huulenheittoa ja lopussa konna käsirautoihin, niin turhautuminen tappaa lukijan.  Joko-tai-valinta.

Voisin itse kestää lisääkin Canalia - varsinkin seuratessani, miten sopimattomilla hetkillä hän alkaa pitää psykoanalyyttistä tutkimustaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti