Peter Robinson: Outo juttu

On jäänyt väliin yksi Robinson-kirja, joten Alan Banksin masennuksen syy (joku poltti koko talon) ja työtoverin Anne Cabbotin masennuksen syy (polttaja oli Annen miesystävä) ei oikein pure. Nyt joka tapauksessa Banksin veli on murhattu, hän muuttaa veljensä kämppään, ja sitten selvitetään murhajuttuja monelta taholta, koska Annenkin juttu nivoutuu samaan.

No, juoni toimii ja kulkee, mutta jatkuvasti minua vaivaa sekaannus toiseen englantilaiseen, Stephen Boothiin. Molemmissa on samanlainen poliisipari, mies ja nainen, joilla on keskinäistä jäynää. Molemmat ovat tavallaan outo pari (Boothin miespoliisi on jopa paikallinen, Robinsonin nainen taas raiskattu). Ja tapahtumapaikkana on Yorkshire, TV-sarjoista  niin perin tuttu paikka. Miksi mitään ei koskaan tapahdu Kentissä?

Peter Higgins: Susikoiran aika

Melkoinen kirja Stalin ajasta - paitsi että nyt ollaan fantasiamaailmassa. Maahan on putoillut enkeleitä, joista yksi on vielä elossa ja haluaa vapaaaksi kivikraateristaan. Useille henkilöille, muun muassa etsivä Lomille, on pantu otsaan pala enkelikiveä mahdollisesti hallitsemaan häntä, tai kenties suojelemaan.

Outo historiakooste, nimeltään Pollandore, haluaa vapautua taistellakseen Arkkienkeliä vastaan, ja päinvastoin. Melkoista ryminää, varsinkin loppu. Ilmeisesti odotellaan jatko-osaa, ja luvassa pitäisi olla jopa trilogia. Se tuli minulle pettymyksenä. Kaksiosaisena olisin vauhdikkaan kirjan hyväksynyt, mutta trilogia?

Olen samaa mieltä muiden lukijoiden kanssa. Kannattaa lukea vasta, kun koko homma on kauniisti suomennoksena. Sinänsä idea - ja stalinismin ironia - on luettavaa, mutta tyhmää jättää homma noin kesken. Älkää tehkö tätä lukijalle!

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Vihan liekit

Jatkoa Nälkäpeli-kirjalle. Catniss ja Peeta ovat selviytyneet takaisin Vyöhyke 12  voittajakylään. Valitettavasti kaikki ei ole hyvi. Presidentti Snow vihaa kumpaakin ja Catnissin odotetaan menevän Peetan kanssa naimisiin. Aluellee on lähetetty väkivaltaisia uusia vartijoita. Lisäksi julistetaan väikauden peli, jossa tällä kertaa vaaditaan mukaan entisiä voittajia - nainen ja mies joka vyöhykkeeltä.

On selvää, että tähtäimessä ovat Catniss ja Peeta, mutta yllätyksenä tulevat muiden vyöhykkeiden entiset voittajat. He eivät halua pelata vanhaa peliä, vaan liittoutuvat. Lisäksi vyöhykkeet alkavat kapinoida.

Olen ensi osasta asti odottanut maailmankapinaa. Se on selvästi tulossa, mutta kunnioitettavasti Collins edellenkin vetää pelin kotiin. Upea kirjasarja, vaikka en varmaan ole sitä ikäryhmää, jolle kirjat on kirjoitettu. Hyvä kirja on hyvä kirja iästä riippumatta. Odotan kolmatta osaa

Kirottu Istanbul

Elif Shafak: Kirottu Istanbul

"Älä kiroa mitään, mitä taivaalta putoaa. Älä edes vesisadetta."

Näin alkaa ja loppuu "Kirottu Istanbul", tarina turkkilaisesta perheestä, jota on kohdannut kirous; yksikään perheen mies ei elä yli 40 ikävuotensa. Niinpä perheessä elävät isoäiti, äiti, tyttäret ja yksi tyttärentytär, jonka isää ei ole suostunut nimeämään edes tytön äiti. Harvinaisen epätavallinen perhe; lisäksi perheeseen on kuulunut yksi poika, suvun viimeinen miespuolinen jäsen. Hänet on lähetetty Amerikkaan toivossa, että etäisyys säästäisi hänet kiroukselta.

Amerikassa poika nai amerikkalaisen naisen, jonka edellinen aviomies oli armenialainen. Rosen amerikkalais-armenialainen tytär haluaa vierailla isäpuolensa turkkilaisen suvun luona oppiakseen sitä kautta tuntemaan isänsä armenialaista sukua. Seuraukset ovat harvinaisen mutkikkaat, varsinkin, kun Rose ja hänen turkkilainen aviomiehensä tulevat Amyn perässä Istanbuliin. Armenialaisten ja turkkilaisten suhteet valottuvat monelta suunnalta, erityisesti sukujen melko outojen suhteiden vuoksi. Ja miten Istanbulin kirous lopulta toimii?

Kiinnostava kirja oudoista ihmisistä. Kannatan.

Unohdettu Ombria

Patricia McKillip: Unohdettu Ombria

Ombria on kaupunki, joka on oikeastaan kolme kaupunkia päällekkäin: oikea Ombria, varjojen Ombria ja menneisyyden Ombria. Oikean Ombrian ruhtinas on juuri kuollut ikivanhan velhon, Mustan Helmen, myrkyttämänä. Perijä on viisivuotias Kyel.

Menneisyyden Ombriaa hallitsee toinen velho Faye, jolla on oppilaana Mag, jota Faye kutsuu vahakkaaksi, noituudella vahasta tehdyksi. Magille valkenee vähitellen, että hän on löytölapsi, mutta mahdollisesti varjojen Ombrian miehen siittämä. Samoin on Kyelin enopuoli, ruhtinaan sisaren äpärä, jota piinaa ajatus varjojen Ombriasta - Ducon. Ja yksi kortti pelissä on Lydea, tavernanomistajan tytär, joka oli viisi vuotta kuolleen ruhtinaan rakastajatar, kunnes Musta Helmi heitti häne kadulle kuolemaan.

Voisi odottaa, että kirjassa olisi rakkautta ja niin onkin, mutta se on kaikki kuollutta ja mennyttä kuten ruusun terälehti Megin äidin medaljongissa. Voimakasta on rakkaus lapsiin; Lydean ja Duconin rakkaus Kyeliin ja Fayen, sydämettömän noidan, rakkaus Megiin. Lopulta kolmen Ombrean taistelu tulee päätökseensä rakkauden voimalla.

Rakastan Patricia McKillipin kirjoja.

Rosa Liksom: Hytti nro 6

80-luvulla juna matkaa Moskovasta Ulan Batoriin. Samaan makuuvaunuosastoon on sijoitettu venäläinen, rosoista elämää viettänyt mies ja nuori tyttö. Tyttö ei sano sanaakaan, mies puhuu.

Luin useita blogeja, joista suurin osa ei pidä kirjasta. Minä pidän. Mies ei ole kuka tahansa - hän on koko laaja Venäjän maa. Hänen henkilökohtainen historiansa jää auki - hän on käynyt sodan, hän on ollut vankilassa, hän on ollut naimisissa, hän on venäläinen. Hän on häveliäs, hän vonkaa pillua, hän tarjoaa suolakurkkuja, hän vuokraa auton, kun junan täytyy vetää välillä henkeä joitakin päiviä. Juuri kuten laaja Venäjän maa.

Kirja loppuu äkillisesti Ulan Batoriin, jossa mies vie tytön tapaamaan mongeoleja, ja tytöllä oli lentolippu takaisin. Mies jää. Kuten ilmeisesti Venäjäkin.

Suosittelen niille, jotka ovat olleet Neuvostoliitossa, ja niille, jotka eivät ole olleet - en usko Venäjän muuttuneen isostikaan esimerkiksi Tsehovin novellista "Aro", Paustovskin elämänkerrasta tai Rasputinin romaaneista. Suosittelen.

Suljettu maa

Barbara Demick: Suljettu maa

Etelä-Koreaan loikanneiden haastatteluja. Todella vaikuttava kuvaus elämästä Pohjois-Koreassa. Otsikkokuva on osoitus Pohjois-Korean fyysisestä pimeydestä soveliaana meforana henkisestä pimeydestä - satelliittikuva öiseltä alueelta, jossa vain Pjongjang erottuu jonkinlaisena valolähteenä verrattuna Etelä-Koreaan.

Useat henkilöt ovat kuvanneet elämäänsä jännittävällä tavalla, koska vasta loppua kohti selviää, ketkä pääsivät ulos, ketkä menehtyivät. Melkoinen jännitysdraama ja kuvaus ihmisistä, joilla on ollut sisua ja uskallusta (ja paljon onnea).

Ehdottoman kannattatettava kirja.

Jumalan vihan ruoska

Hugo Simberg: Halla

Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska

Kuvaus Suomen suurista nälänhätävuosista 1695-1697. Erittäin pätevä ja samalla vaikuttava kuvaus pahimmista vuosista, jotka Suomi on kestänyt - yli kolmasosa suomalaisista menehtyi. Mirkka Lappalainen sekä yleiseltä taholta että tavallisten ihmisten näkökulmasta näitä kammottavia aikoja.

Hänen mukaansa yleinen näkemys - ylikansoitus, virkamiesten laiminlyönnit - eivät pidä paikkaansa. Apua lähetettiin, mutta ongelmana olivat liikenneolot. Siemenvilja ei koskaan ehtinyt ajoissa, koska jäät eivät sulaneet. Tieto ei kulkenut.

Alkukuvauksena on suomalaisten elko hallaa kohtaan. Olen itse löytänyt sananparren "Hillavuosi on hallavuosi", joka vieläkin heijastaa hallan pelkoa. Nälänhädän kovuutta kuvaavat Mirkka Lappalaisen kuvaukset kärsimyksistä, jopa ihmissyönnistä (ei niin yleistä kuin olisi voinut luulla - yksi karmiva kuvaus on torpasta, jossa aikuiset kuolivat ja lasten todettiin syöneen hätäänsä aikuisia).

Erinomainen kuvaus Suomen pahimmista vuosista. Historian harrastajille ehdoton luettava.

Hneri Troyat: Iivana Julma

Henri Troyat: Iivana Julma

Henri Troyat on kirjoittanut useita elämäkertoja Venäjän tsaareista. Hän on pätevä, mutta kenties liiankin korrekti kirjailija, joka karttaa kaikenlaisia ikäviä yksityiskohtia. Iivana Julman kohdalla tämä tarkoittaa seksuaalisten yksityiskohtien karttamista - Iivanan raju yksityiselämä sivuutetaan maininnoilla "palvelustyttöjen hameiden ylös rullaamisesta" ja "kauhistuneiden talonpoikaistyttöjen raiskaamisesta" (jotkut muut kirjailijat ovat menneet pitemmälle yksityiskohtien kuvailuissaan).

Iivana oli yksi niistä Venäjän tsaareista, jotka ilmeisesti päätyivät mielenvikaisuuteen lapsuutensa kammottavuuksien vuoksi. Yllä oleva muotokuva taitaa näyttää tilanteen yhdellä katseella.

Troyat tuo esiin Iivanen rakkauden vaimoonsa - hän sekosi lopullisesti vasta tämän kuoltua. Sen jälkeen tsaari valtaistuimellaan piti kävelysauvallaan keihästä, jolla hän pahoinpiteli ja tappoi useita henkilöitä. Tunnetuin on hänen oma poikansa Aleksei, jota Iivana iski hulluudenpuuskassa ohimoon ja suri sen jälkeen hurjasti. Iivanalla ei ollut mitään Alekseita vastaan, päin vastoin - he olivat veljiä väkivaltaisuudessa, kävivät yhdessä katselemassa kidutuksia ja keskustelivat niistä hilpeästi. Kunnes Iivana siis sai hulluuskohtauksen ja tappoi poikansa.

Repin: Iivana suree poikaansa

Troyat tuo esiin Iivanan syvän kiinnostuksen Englantia ja sen kulttuuria kohtaan, joka tuli esiin muun muassa hänen halussaan kosia Elisabet I:stä. Sama kiinnostus näkyi myöhemmin Pietari Suuressa, toisessa kovan lapsuuden ja mielenvikaisuuden vammauttamassa Venäjän suuressa hallitsijassa.